OUNASTUNTURIN PYHÄKERON SUURPERHOSLAJISTO

Johdanto

Lapin perhoslajisto on köyhä mutta mielenkiintoinen. Suomen kaikkiaan noin tuhannesta suurperhoslajista Metsä- ja Tunturi-Lapissa on tavattu noin neljännes. Näistä yli puolet on koko maahan levinneitä ja muiden levinneisyys on painottunut pohjoiseen. Noin 30 suurperhoslajia esiintyy pääasiassa vain avotunturissa.

Ounastunturin Pyhäkero ulottuu metsävyöhykkeestä karuimpaan paljakkaan. Siksi sen perhoslajisto on Lapin oloissa verraten monimuotoinen. Tähän raporttiin olen koonnut saatavissa olevat tiedot Pyhäkeron suurperhosfaunasta.

Aineisto

1920-40 luvuilla Pallas-Ounastunturin alue oli vilkkaan biologisen tutkimuksen kohteena, koska tuohon aikaan sieltä löytyivät korkeimmat helposti saavutettavissa olevat tunturit Suomen alueella. Tunnetuimmat havainnot Ounastunturin Pyhäkerolta on julkaissut Birger Lingonblad (1936, 1944). Hän retkeili alueella 29.6.-25.7.1929 pääosin huonojen säiden vallitessa. Hän palasi alueelle 27.6.-10.7., 13-15.7.1938 sekä 5-13.7.1942. Kesä 1938 oli erittäin suotuisa perhoshavaintojen tekemisen kannalta ja 1942 kohtalainen.

Perhostutkimuksen lisääntyessä 1950-luvulta alkaen Ounastunturi jäi keräilijöiden reiteistä syrjään. Tämä johtui Kilpisjärven paljon rikkaamman tunturilajiston tulemisesta tieliikenteen ulottuviin, mutta myös hyönteistutkimukseen kansallispuistossa vaadittavista luvista.

Suomen Perhostutkijain Seura on vuodesta 1971 alkaen systemaattisesti kerännyt havaintoja Lapin perhosista standardilomakkeelle. Tällä hetkellä arkistossa on selostukset noin kahdesta sadasta havaintomatkasta Lappiin. Näistä vain kolme allekirjoittaneen tekemää on kohdistunut Ounastunturille. Retkeilin alueella 25-30.6. sekä 13-15.7.1972 Ilkka Aulan ja Kimmo Hulkkosen kanssa perhoshavintojen tekemisen kannalta erittäin suotuisissa oloissa. Säät eivät suosineet seuraavana vuonna 22.6.-3.7.1973 allekirjoittaneen Hulkkosen ja Seppo Revon kanssa tekemää keruumatkaa. Edelleen retkeilin alueella noin viikon kesällä 1978 ja pari päivää kesäkuun alussa 1988.

Em. aineistoista tiedot on yhdistetty taulukkoon 1.

Tarkastelua

Varsinaisista tunturilajeista lienee kuitenkin saatu hyvä kuva. Pyhäkerolta on tavattu 9 tällaista lajia. Hada staudingeri on löydetty ensimmäisenä Suomesta Pyhäkeron laelta (Krogerus 1906).

Pyhäkeron pohjoisrinteellä välittömästi puurajan yläpuolella on soita, jotka ovat syntyneet jääkautisten harjujen muodostamien vallien taakse. Nämä ovat entomologisesti erittäin arvokkaita. Niiltä voi tavata lähes kaikki pohjoisen soilla esiintyvät perhoslajit, joukossa eräitä harvinaisuuksia, kuten Pararctia lapponica ja Syngrapha parilis.

Metsävyöhykkeen soilla ja koivuvyöhykkeessä Pyhäkeron kämpän ympäristössä elää huomattavan rikas pohjoinen perhoslajisto, mm. Erebia disa ja Anartomima bohemani.

Mainittavia muutoksia Pyhäkeron perhoslajistossa ei voida sanoa tapahtuneen 1920-40 ja 1970-80 lukujen havaintojen välillä.

Johtopäätökset

Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö (1985) luokittelee eliöt 1) hävinneisiin, 2) erittäin uhanalaisiin, 3) vaarantuneisiin ja 4) silmälläpidettäviin. Suurperhosista kuuluu ryhmiin 1 ja 2 kumpaankin seitsemän lajia, ryhmään 3 kolmetoista lajia ja ryhmään 4 kuusikymmentäkolme lajia. Pyhäkerolta on tavattu neljä viimeeksimainitun ryhmän lajia, mutta niistä vain Hada staudingerin voi sanoa olevan aidosti riippuvainen tästä elinpaikasta. Muut kolme ovat uhanalaisia vain eteläisillä suobiotoopeillaan; pohjoisessa niiden suobiotoopit eivät ole vaarassa.

Suojeluarvoltaan erityisen arvokkaita ovat Pyhäkeron lakitasanne ja huippu, missä elää uhanalaiseksi luokiteltu Hada staudingeri. Edelleen lajistoltaan monipuolisia ja harvinaisia biotooppeja ovat pohjoisrinteen jääkautisten harjujen taakse syntyneet suot.

Pallas-Ounastunturin kansallispuiston hyönteisten keräilyä rajoittavat säädökset ovat vähentäneet harrastajien keruumatkoja alueelle ja johtaneet paradoksaalisesti siihen, että suojellun alueen hyönteisfauna tunnetaan osin puutteellisesti.

Vastaavien selvitysten tekeminen muista alueista olisi jatkossa helpompaa, jos Suomen Perhostutkijain Seuran mittava arkisto saataisiin tallennettua tietokoneelle ja organisoitua tietokannaksi.

Lähteet

• Jalava, J., Kyrki, J. & Varis, V. 1977. Suomen perhosten luettelo. Helsingin Hyönteisvaihtoyhdistys. 70 ss.
• Krogerus, R. 1906. Anarta leucocycla Staud. var. Staudingeri Auriv. tagen på finskt område. Meddelande av Societatatis pro Fauna och Flora Fennica 32, 5.
• Lingonblad, B. 1936. Iakttagelser över finska Lepidoptera II. Kilpisjärvi, Hetta (Le), Muonio (LKem). Notulae Entomologicae 16, 3-12.
• - 1944. Iakttagelser över finska Lepidoptera III. Muonio, Enontekiö (LKem, Le). Notulae Entomologicae 24, 44-71.
• Montell, J. (ei julk.) Fjärilfaunan i Muonio socken och angränsande delar av Enontekis socken. Käsikirjoitus 12 ss. Åbo Akademi.
• Saarenmaa, H. 1980. Piirteitä Kilpisjärven alueen suurperhosfaunasta. Luonnon Tutkija 84, 54-55.
• Suomalainen, E. 1929. Lepidopterologische Beobachungen während einer Reise nach Muonio und Enontekiö im Sommer 1928. Annales Societatis Zoologicæ-Botanicæ Fennicæ Vanamo 8(7), 78-104.
• Suomen Perhostutkijain Seuran arkisto. Lapin havaintolomakkeet 1971-88.
• Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö. Osa II, Suomen uhanalaiset eläimet. Komiteamietintö 1985: 43, 466 ss.